Tekstiilikuitujen ekologisuudesta
27.4.2021
Vaatevallankumousviikkoa vietetään joka vuosi Bangladeshin Dhakassa sijainneen Rana Plaza -tehdaskompleksin sortumisen vuosipäivän paikkeilla. Vuoden 2013 sortumisessa kuoli yli 1000 työntekijää, joista suuri osa oli nuoria naisia. Vaatevallankumouksen tavoitteena on vaatia tekoja läpinäkyvyyden lisäämiseksi globaalissa tekstiilituotannossa ja lopettaa ihmisten ja ympäristön hyväksikäyttö tekstiilialalla.
Tuodakseni esille näitä tekstiilialan läpinäkyvyyteen ja kestävyyteen (taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen) liittyviä teemoja päätin kirjoittaa niihin liittyen muutaman blogipostauksen. Tämä tekstiilikuitujen ekologisuudesta kertova teksti on niistä toinen. Ensimmäinen teksti, “Tekstiileistä, kuluttajista ja kestävyydestä” löytyy täältä.
Luonnonkuitu = ekologinen valinta?
Viime vuosina tekstiilien ekologisuudesta ja vastuullisuudesta puhuttaessa on tuotanto-olojen lisäksi kiinnitetty entistä enemmän huomiota tekstiilikuituihin ja materiaaleihin. Mitkä tekstiilikuidut ovat ekologisia? Entä kierrätettäviä? Tai vastuullisesti tuotettuja?
Tekstiilimateriaalien ekologisuus ole mitenkään yksinkertainen asia, sillä se, että kangas tai lanka on tehty luonnonkuiduista (mm. puuvilla, pellava, villa, silkki) ei välttämättä tarkoita sitä, että kuidun tuotanto on ongelmatonta.
Luonnonkuiduista esimerkiksi puuvilla vaatii kasvaakseen valtavia määriä vettä ja tuholaistorjuntaa. Luomupuuvillaa, jota viljellään luonnonmukaista torjuntaa käyttäen ja jonka sertifiointia luomuksi valvotaan eri tahojen toimesta, on olemassa, mutta sen osuus kaikesta tuotetusta puuvillasta on pieni. Pellava on huomattavasti ekologisempaa tuottaa kuin puuvilla, sillä se kasvaa vaatimattomammalla hoidolla, mutta myös sen osuus kaikesta tuotannosta on hyvin pieni.
Selluloosapohjaiset viskoosi ja lyocell
Tekokuiduista selluloosapohjaiset muuntokuidut viskoosi ja lyocell muistuttavat ominaisuuksiltaan paljon puuvillaa ja ovat siten yksi vaihtoehto puuvillalle. Viskoosin tuotantomenetelmä vaatii kuitenkin myös paljon vettä ja kemikaaleja, kun taas lyocell on viskoosin kaltainen, mutta ympäristöystävällisemmällä menetelmällä valmistettu kuitu. Lyocellin kauppanimi on Tencel, joten tekstiilissä voi usein nähdä lyocell-nimen sijaan nimen “Tencel”.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mitä ekologisempi luonnonkuitu tai muuntokuitu on, sen kalliimpaa se todennäköisesti myös on. Tämän takia esimerkiksi luomupuuvillaiset ja lyocellistä tehdyt vaatteet ovat puuvilla- ja viskoosivaatteita kalliimpia.
Synteettiset kuidut
Oma lukunsa tekstiilikuitujen ekologisuudessa ovat synteettiset tekokuidut, muun muassa polyesteri, polyamidi ja elastaani. Näistä esimerkiksi polyesteri voidaan kierrättää hyvinkin tehokkaasti uudeksi kuiduksi, kun taas elastaania sisältäviä kankaita on vaikeaa kierrättää. Synteettiset kuidut ovat myös mikromuovin lähde eivätkä ne hajoa luontoon joutuessaan, joten kierrätettävyys ei vielä tee niistä ekologisia.
Tekstiilikuiduista enemmän kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti näitä koottuja tilastoja eri tekstiilikuitujen tuotantomääristä sekä tekstiilikuitujen opasta, jotka on tuottanut Suomen Tekstiili ja Muoti.
Voit myös lukea lisää tuotteissani käyttämistäni materiaaleista!