Tekstiileistä, kuluttajista ja kestävästä kulutuksesta
21.4.2021
Tällä viikolla vietetään Vaatevallankumousviikkoa, jota vietetään Bangladeshin Dhakassa sijainneen Rana Plaza -tehdaskompleksin sortumisen vuosipäivän paikkeilla. Vuoden 2013 sortumisessa kuoli yli 1000 työntekijää, joista suuri osa oli nuoria naisia. Vaatevallankumouksen tavoitteena on vaatia tekoja läpinäkyvyyden lisäämiseksi globaalissa tekstiilituotannossa ja lopettaa ihmisten ja ympäristön hyväksikäyttö tekstiilialalla.
Tuodakseni esille näitä tekstiilialan läpinäkyvyyteen ja kestävyyteen (taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen) liittyviä teemoja päätin kirjoittaa aiheeseen liittyen muutaman blogipostauksen. Tämä kuluttajan näkökulmasta tekstiilejä lähestyvä teksti on niistä ensimmäinen.
Minä, kuluttaja
Sen lisäksi, että työskentelen tekstiilien parissa, olen tietenkin itse myös kuluttaja. Olen kuluttaja, joka tietää alasta paljon, ja joka silti (tai ehkä sen takia) kokee selittämätöntä pienuutta yrittäessään kuluttajana ymmärtää tekstiilialaa ja tehdä vastuullisia valintoja.
Tekstiilialan haasteet ovat vakavia ja yleisiä: ylituotantoa, huonoja työoloja, liian matalia palkkoja, saastuttamista ja tuotannon läpinäkymättömyyttä. Siispä halusin jakaa muutaman strategian, jotka ovat auttaneet minua osittain selättämään näiden tekijöiden aiheuttamaa ahdistusta.
Seuraava lista ei ole mitenkään kokonaisvaltainen eivätkä strategiat ole missään tietyssä järjestyksessä. Pikemminkin kyseessä on kokoelma strategioita, joita itse käytän arjessani pyrkiessäni muuttamaan kuluttamistani kestävämpään suuntaan.
Strategioita kestävään kuluttamiseen
Kestävään tekstiilien kuluttamiseen minulla on viisi strategiaa. Tässä tekstissä puhun lähinnä vaatteista, mutta asiat pätevät kyllä myös kodin tekstiileihin ja muihinkin tuotteisiin, esimerkiksi kenkiin tai huonekaluihin!
- Osta vähemmän
- Osta käytettynä ja kierrätä
- Osta paikallisilta, läpinäkyviltä yrityksiltä
- Korjaa ja huolla oikein
- Tee itse
Osta vähemmän
Tärkein strategiani tekstiilien kestävään kulutukseen on yksinkertaisesti vaatteiden ostamisen välttäminen. Olen vahvasti sitä mieltä, että (pika)muoti huijaa meitä ajattelemaan, että tarvitsemme koko ajan uusia vaatteita pysyäksemme tyylikkäinä. Tämä ei mielestäni ole ollenkaan kestävä tapa elää ja kuluttaa. Seuraan toki itse eri muotibrändejä sosiaalisen median kanavissa (en pikamuotibrändejä tosin) ja tutustun heidän mallistoihinsa pääosin ammatillisesta mielenkiinnosta, mutta en osta uusia vaatteita vain siksi, että ne ovat trendikkäitä.
Jo yksinkertaisesti se, etten mene kauppoihin kiertelemään saa minut olemaan ostamatta uusia vaatteita—varsinkin koska en oikeastaan ikinä osta vaatteita netin kautta. Pikaisten ostopäätösten sijaan harkitsen jokaista ostosta, usein useita päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. Tätä ohjenuoraa olen noudattanut muutaman vuoden: ostan vaatteita koska tarvitsen niitä, en vain siksi, että haluan niitä lisää.
Kun oikeasti tarvitsen vaatteita, kysyn aina itseltäni: tarvitsenko todella tämän vaatteen? Tuleeko se kestämään käytössä? Onko se monipuolinen ja sopiiko se muihin vaatteisiini? Lisääkö se vaatekaappiini jotain, vai onko se kopio jostain jo omistamastani vaatteesta? Ja tietysti kysyn itseltäni voisiko vaatteen ostaa käytettynä!
Osta käytettynä ja anna eteenpäin
Olen viime vuosina alkanut ostaa yhä suuremman osan vaatteistani käytettynä. Kun tarvitsen vaatekaappiin jonkun vaatteen, mietin voisinko löytää sen kirpputorilta tai esimerkiksi oman asuinalueen kierrätysryhmästä. Sama pätee myös toisin päin: jos en itse käytä jotain vaatetta mutta se on vielä hyväkuntoinen, saattaisi joku muu vielä käyttää sitä, joten koitan myydä tai lahjoittaa vaatteen eteenpäin. Käyttökelpoisen vaatteen antaminen uuteen kotiin kannattaa aina!
Tässä yhteydessä pitää kuitenkin mainita, että kirpputorien olemassaolo ei ole mitenkään hyvä tekosyy uusien vaatteiden ostamiselle. Suomessa kirpputoreja pyörittävät tahot (esim. UFF, Fida) saavat niin paljon vaatelahjoituksia, että osa vaatteista lähetetään ulkomaille. Tämä ei todellakaan ole hyvä lopputulos hyvääkään tarkoittavalle toiminnalle. Itse suosin vaatteiden myymistä tai lahjoittamista suoraan jollekin ihmiselle, koska uskon, että tällöin vaate menee varmemmin käyttöön.
Käytettynä ostamisessa on toki se haastava puoli, ettei ikinä oikein tiedä, mitä vaikka kirpparilta löytää. Joskus tietyn vaatteen löytämiseen käytettynä voi tarvita useamman vierailun kirpputorille, ja silloinkaan ei välttämättä löydä juuri sitä, mitä tuli etsimään. Tämän takia kirppareilla kiertely onkin mielestäni parhaimmillaan silloin kun ei suunnittele turhan tarkasti: jos esimerkiksi etsin farkkuja, en lyö mielessäni lukkoon mallia tai väriä vaan yritän pitää mielen ja silmät avoinna niille eri vaihtoehdoille, joita on saatavilla! Myös se, etten odota vaatteideni olevan trendikkäitä auttaa käytettynä ostamisessa—trendikkyyden sijaan arvostan omissa vaatteissani käytännöllisyyttä, mukavuutta ja pitkäikäisyyttä.
Osta paikallisilta, läpinäkyviltä yrityksiltä
Kun ostan uusia vaatteita, kiinnitän huomiota yrityksen ekologiseen jalanjälkeen, tuotantopaikkaan ja materiaaleihin. Ostan mieluiten yrityksiltä, jotka ovat toiminnastaan läpinäkyviä ja kertovat näistä asioista esimerkiksi nettisivuillaan tai vastuullisuusraportissa.
Hyvin harva tekstiilialan yritys on vastuullisuusmittareilla täydellinen, joten joka kriteerin täyttymisen sijaan on mielestäni tärkeää katsoa yritystä kokonaisuutena ja arvioida miten paljon yritykset kiinnittävät huomiota vastuullisuuskysymyksiin ja miten ne ottavat vastuullisuusteemoja osaksi toimintaansa. Mielestäni vastuullisuus on pikemminkin harmaansävyjen jatkumo kuin mustavalkoinen “ON/OFF”-tilanne, jossa yritys on joko 100 % vastuullinen tai ei vastuullinen ollenkaan.
Itselleni on myös hyödyllistä miettiä, mitkä vastuullisuuskysymykset ovat itselleni tärkeimpiä: jos valitsen tuotetta muutaman yrityksen välillä, onko suurin kriteeri valinnalle paikallinen tuotanto, ekologiset materiaalit vai joku muu kriteeri? On todella vaikeaa arvioida kaikkia vastuullisuuden puolia ja tietää, onko tuote A oikeasti vastuullisempi kuin tuote B vai kenties toisin päin. Tällöin itseäni helpottaa se, että yksinkertaisesti päätän, mitä näkökulmaa painotan eniten.
Korjaa ja huolla oikein
Rikki menneiden vaatteiden korjaaminen on todella hyvä tapa opetella, koska pienelläkin korjauksella saa pidennettyä vaatteensa elinikää helposti. Jo ihan perustason ompelutaidot riittävät hyvin rikkinäisen vetoketjun, revenneen sauman tai reiän korjaamiseen.
Kaikkein ekologisin vaatteemme on se, joka on jo vaatekaapissamme, eli jo omistamistamme tuotteista kannattaa pitää hyvää huolta. Käsittele vaatteita hellästi, pese ohjeen mukaan ja älä anna pienen korjauksen haitata menoa! Jos et itse osaa korjata vaatteita, pyydä vaikka ystävää tai perheenjäsentä opettamaan tai käänny paikallisen ammattilaisen puoleen.
Tee itse
Vaatteiden tekeminen itse vaatii paljon aikaa, mutta olen huomannut, että itse tehtyjä vaatteita tulee käytettä sekä usein että pitkään. Itse tekemänsä vaatteen pitäminen on kuin palkinto kovasta työstä, eikä itse tekemäänsä vaatetta tule mieleenkään heittää pois. Ja itse tehdyistä vaatteista tulee myös juuri omiin mittoihin sopivia! Jos haluat yhdistää tee-se-itse -meiningin ja kirppistelyn, voi vaatteiden tekeminen käytettynä ostetusta kankaasta tai vanhasta vaatteesta myös olla palkitseva kokemus! Silloin voit uniikilla tavalla yhdistää vanhaa ja uutta.
Täydellistä kuluttajaa ei ole olemassa
En tietenkään ole sataprosenttisen täydellinen vastuullisena ja kestävyyttä arvostavana kuluttajana, joten joskus itsellänikin tulee tehtyä hankintoja näiden ohjenuorien ulkopuolelta. Tympäännyn itseeni helposti jos tunnen, etten olekaan hankkinut kaikista vastuullisinta tuotetta; toisaalta yritän muistuttaa itselleni, että täydellisyyden sijaan tärkeintä on pitää omat ohjenuorani mielessä ja noudattaa niitä niin hyvin kuin on mahdollista. Ajan kanssa vastuullisessa kuluttamisessa tulee paremmaksi, kun pienet askeleet alkavat vakiintua tavoiksi.
Tässä oli siis muutama ajatus tekstiilien ja vastuullisuuden maailman navigoinnista kuluttajan näkökulmasta. Millä tavalla vastuullisuus näkyy sinun kulutustottumuksissasi?