Tekstiilien vastuullisuudesta


Tekstiilien vastuullisuudesta

29.4.2021

Vaatevallankumousviikkoa vietetään joka vuosi Bangladeshin Dhakassa sijainneen Rana Plaza -tehdaskompleksin sortumisen vuosipäivän paikkeilla. Vuoden 2013 sortumisessa kuoli yli 1000 työntekijää, joista suuri osa oli nuoria naisia. Vaatevallankumouksen tavoitteena on vaatia tekoja läpinäkyvyyden lisäämiseksi globaalissa tekstiilituotannossa ja lopettaa ihmisten ja ympäristön hyväksikäyttö tekstiilialalla.

Tuodakseni esille näitä tekstiilialan läpinäkyvyyteen ja kestävyyteen (taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen) liittyviä teemoja päätin kirjoittaa niihin liittyen muutaman blogipostauksen. Tämä vastuullisuudesta kertova teksti on niistä kolmas. Lue myös aikaisemmat tekstit: “Tekstiileistä, kuluttajista ja kestävyydestä” ja “Tekstiilikuitujen ekologisuudesta”!

Mistä tunnistaa vastuullisen vaatteen?

Mikä on vastuullinen tekstiili?

Minkälainen tekstiili on vastuullinen? Vastuullisuuteen liittyy monia kysymyksiä niin tekstiilitehtaiden työoloihin kuin materiaaleihinkin liittyen, eikä vastuullisuuden “mittaaminen” ole välttämättä helppoa.

Yleisesti ottaen vastuullisuudeksi mielletään se, ettei tekstiilien tuotannossa esiinny luontoa tuhoavia käytäntöjä, pakkotyötä, lapsityövoimaa tai muuta työntekijöiden hyväksikäyttöä. Vastuullisuuteen voi myös lukea kuuluvaksi koko yrityksen liiketoimintamallin: tuottaako yritys tuotteita vain lisätäkseen kulutusta ja tuottaakseen voittoa, vai onko tasa-arvoisempaan ja kestävämpään toimintaympäristöön pyrkiminen sen toiminnan ytimessä?

Tämän paidan materiaali on 100 % raionia eli viskoosia ja vaate on valmistettu Kiinassa

Tuotanto-olojen osalta yhtenä ohjenuorana voi käyttää eri tuottajamaiden jakamista niin sanottuihin matalan tai korkean riskin maihin. Niissä maissa, joissa lainsäädäntö on puutteellista ja työntekijöillä on vähän mahdollisuuksia järjestäytyä, on tuotanto lähtökohtaisesti riskialttiimpaa kuin esimerkiksi Suomessa. Näissä maissa riskit voivat liittyä esimerkiksi elämiseen riittämättömään palkkaan, liian suureen työtuntimäärään ja ympäristön saastuttamiseen.

Yksittäisten tekstiilialan yritysten vastuullisuustyöstä kertovat esimerkiksi niiden internetsivuilta löytyvät vastuullisuusraportit tai -osiot (silloin kun sellaiset on tehty). Näissä yritykset voivat kertoa esimerkiksi siitä, kuinka paljon ne käyttävät eri tekstiilikuituja tuotannossaan, missä maissa ja tehtaissa niiden tuotteita valmistetaan ja miten tehtaiden työoloja seurataan.

Noukin vaatteet valmistetaan Suomessa

“Made in …”

Tekstiilien vastuullisuudesta puhuttaessa keskitytään usein juuri tuotanto-oloihin eli siihen, millaisissa olosuhteissa tekstiilituotteet ommellaan. Tekstiilimateriaalien vastuullisuutta—sitä, missä ja minkälaisissa oloissa esimerkiksi tietty kangas, lanka tai kuitu on tuotettu—on vaikeaa saada selville lopputuotteesta, sillä valmiin tuotteen “Made in …” -lappu kertoo käytännössä vain sen, missä tuotteen lopputuotanto on tehty, eli esimerkiksi missä tuote on ommeltu.

Valmiin vaatteen kangas, kankaaseen käytetty lanka ja raaka-aine eli tekstiilikuitu on voitu tuottaa kaikki eri paikoissa kuin missä vaate ommellaan, ja nämä pitkät hankintaketjut pysyvät kuluttajalta piilossa, ellei lopputuotetta myyvä yritys itse niitä avaa.

Merkintä Oeko-Tex sertifikaatista vaatteen pesulapussa

Sertifikaatit tiedonlähteenä

Jos haluaa varmistua siitä, että esimerkiksi vaate tai sen tekstiilikuidut ovat vastuullisesti tuotettuja, voi kiinnittää huomiota siihen, onko tuotteella erilaisia sertifikaatteja. Tekstiilialalla on olemassa useita ekologisuus- ja vastuullisuussertifikaatteja, jotka saadessaan tuote täyttää esimerkiksi tietyt ekologiset ja sosiaaliset kriteerit. Kuluttajille tunnetuimpia sertifikaatteja ovat GOTS (Global Organic Textile Standard) ja Oeko-Tex.

GOTS-sertifikaatti myönnetään nimensä mukaisesti luomutekstiileille, joiden tuotanto täyttää tiukat vaatimukset. GOTS sertifioi nimenomaan lopputuotteita—se ei itse sertifioi kuitumateriaaleja (esimerkiksi puuvillaa) luomuksi, vaan luomumerkinnän materiaalille myöntää esimerkiksi paikallinen kansallinen taho. Oeko-Tex-sertifikaatti taas kertoo, ettei tuotteessa ole terveydelle haitallisia kemikaalijäämiä. Kummassakin sertifikaatissa on useita kriteereitä, joiden tulee täyttyä sertifikaatin saamiseksi.

Lisäksi on olemassa liuta muitakin sertifikaatteja, sekä esimerkiksi valmistuspaikkojen työoloista raportoiva BSCI-auditointijärjestelmä. BSCI (Business Social Compliance Initiative) ei ole tuote- tai materiaalisertifikaatti vaan pikemminkin eettisiä työoloja ajava verkosto, jonka kautta jäsenyritykset voivat löytää auditointeja tekeviä yrityksiä ja saada näin tietoa alihankkijoidensa työoloista.

Eri maissa valmistettuja vaatteita

Vastuullista yritystä etsimässä

Hyvin harva tekstiilialan yritys on vastuullisuusmittareilla täydellinen juuri siksi, että vastuullisuudessa huomioon otettavia asioita on niin monia. Vastuullisuutta voi ajatella pikemminkin harmaansävyjen jatkumona kuin mustavalkoisena “ON/OFF”-tilanteena, jossa yritys on joko 100 % vastuullinen tai ei vastuullinen ollenkaan. Kaikkien mahdollisten kriteerien täyttymisen sijaan kannattaakin katsoa yritystä kokonaisuutena ja arvioida miten paljon yritys kiinnittää huomiota vastuullisuuskysymyksiin ja miten se ottaa vastuullisuusteemoja osaksi toimintaansa.

Tekstiilialan ja eri yritysten vastuullisuustoimista enemmän kiinnostuneille löytyy paljon tietoa! Sertifikaateista saa tietoa niiden internet-sivuilta ja myös yritysten vastuullisuusraportteihin pääsee tutustumaan netissä. Myös Eetti (Eettisen kaupan puolesta ry) ja Finnwatch julkaisevat tutkimuksia yritysvastuuseen ja tekstiilialaan liittyen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *