Suomalaisen villan salat
18.7.2021
Suomalainen villa herättää enemmän ja enemmän kiinnostusta ja keskustelua. Mitä suomalainen villa oikeastaan on ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia liittyy sen tuotantoon?
Suomalainen lammas, suomenlammas — sama asia?
Suomalaisesta villasta puhuttaessa termit voivat joskus hämmentää: kun käytetään termiä suomenlampaan villa, tulee villa nimeomaan tämän yhden rodun, suomenlampaan, lampaista. Suomenlampaan lisäksi muita alkuperältään suomalaisia lammasrotuja ovat kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas. Näiden lisäksi Suomessa kasvatetaan myös useita ulkomailta tuotuja lammasrotuja, joita ovat esimerkiksi rygja, dorset ja texel, sekä suomalaisten ja ulkomaalaisten rotujen risteytyksiä.
Usein suomalaisesta villasta valmistettuun lankaan käytetään eri lammasrotujen villaa. Termit suomalainen villa ja suomalainen lampaanvilla viittaavatkin minkä tahansa rodun/rotujen lampaista saatuun villaan, kunhan nämä lampaat laiduntavat Suomessa.
Suomessa valmistettu villalanka
Kaikki Suomessa kehrätty lanka ei suinkaan ole valmistettu suomalaisesta villasta: Suomessa on käytetään langantuotannossa myös paljon ulkomaista villaa, jota tuodaan mm. Norjasta, Isosta-Britanniasta ja Uudesta-Seelannista.
Suomalaiseksi langaksi voi kutsua myös ulkomaisesta villasta tehtyä villalankaa silloin kun lanka on valmistettu Suomessa ja lopputuotteen kotimaisuusaste on tarpeeksi korkea—esimerkiksi Avainlippu-merkin ehtona on kotimainen valmistus ja 50 % kotimaisuusaste. Kotimaisuusasteeseen vaikuttavat villan jatkojalostuksen työvaiheet Suomessa: esimerkiksi Suomessa tehty langan kehräys ja sen värjäys vaikuttavat positiivisesti lopputuotteen eli langan kotimaisuusasteeseen.
Suomalainen villa nousi otsikoihin
Suomalaisesta villasta on uutisoitu viime vuosina paljon (mm. YLE 3.12.2019, Iltalehti 11.4.2020) ja huomiota on erityisesti kiinnitetty sen alhaiseen käyttöasteen: eri arvioiden mukaan jopa puolet suomalaisesta lampaanvillasta jää jatkojalostamatta langaksi tai muuksi soveltuvaksi tuotteeksi, vaikka materiaali olisi käyttökelpoista. Yksi syy alhaiseen käyttöasteeseen on se, että kotimaisesta villasta ei ole aiemmin maksettu lampureille sellaista hintaa, joka tekisi panostuksesta villan huolelliseen kerintään, puhdistukseen ja tarkkaan lajitteluun kannattavaa.
Suomalaisen villan saama julkisuus on kuitenkin vahvistanut jo aiemmin alkanutta positiivista kehitystä: varsinkin käsityöharrastajat ovat yhä enemmän alkaneet kiinnostua kotimaisesta villasta neulelankana, ja suomalaisesta villasta kehrättyä käsityölankaa löytyy jo useilta valmistajilta (mm. Tukuwool (Titityy), Vuonue, Tolvilan Kartanon lammastila, Pirtin Kehräämö ja Novita).
Kiinnostus kotimaista villaa kohtaan yltää myös teollisen tuotannon puolelle, sillä keväällä 2021 perinteikäs eteläpohjalainen kutomo Lapuan Kankurit julkisti suunnitelmansa suomalaisen villan teollisesta käytöstä omassa kutomossaan Lapualla (Suomen Tekstiili ja muoti 16.2.2021). Tähän mennessä suurin osa suomalaisesta villasta kehrätyistä langoista on ollut paksumpaa käsityölankaa, eikä teolliseen tuotantoon sopivaa ohutta suomalaisesta villasta tehtyä lankaa ei ole ollut helposti saatavilla yritysten käyttöön.
Suomalaisen villan vahvistunut kysyntä ja laajentunut tarjonta on ehdottomasti positiivinen asia sekä kuluttajille että kaikille tuotantoketjuissa toimiville! Kotimaisen villan käytöstä hyötyvät paitsi kuluttajat ja villatuotteita myyvät yritykset, myös mm. lankaa valmistavat yritykset, kehräämöt ja lampurit.
Eettistä lähituotantoa
Muutamia vuosia sitten merinovillan mulesing-käytännön saaman huomion myötä moni kuluttaja ja yritys alkoi kiinnittää huomiota eri villalaatuihin ja niiden tuotantoon aiempaa tarkemmin. Kotimaisen villan suosion nousu jatkaa tätä eettisyyden trendiä (joka toivottavasti ei jää pelkäksi trendiksi!) tuoden mukaan yhtälöön myös ekologisuuden ja lähituotannon.
Suomalainen villa vastaa mainiosti lähituotantoa etsivän kuluttajan tarpeisiin, sillä suomalaisen villan tuotantoketju pyörii Pohjois-Euroopassa: suomalainen villa täytyy usein pesettää Isossa-Britanniassa, koska Suomesta ei löydy suureen tuotantoon soveltuvaa villapesulaa, mutta loput tuotannon vaiheet—kehräys, värjäys, pakkaus jne—voidaan tehdä Suomessa. Viimeistään koronapandemian myötä myös globaalien tuotantoketjujen haavoittuvaisuus on noussut esille, ja kotimainen villa tarjoaa vaihtoehdon mantereita ylittäville tuotantomalleille, joissa ollaan tuontivillan varassa.